Ihmisluonto
3 Ihmisluonto
Elämän traagisuutta: Meistä tulee usein juuri
sellaisia, jollaisiksi me eniten pelkäämme tulevamme.
Infantiileja on kaikissa ikäryhmissä, seniilejä
lähestulkoon kaikissa.
On harvoja ihmisiä, joissa ei ole ainuttakaan vihattavaa
luonteenpiirrettä.
Se, joka kuvittelee olevansa mentaalisesti terve,
menköön heti tutkituttamaan päänsä!
Monet ihmiset heittäytyvät hankaliksi vain jotta
saisivat heittäytyä entistä hankalammiksi.
Tunnistamme pienen murto-osan niistä tekijöistä, jotka
päätöksiimme vaikuttavat.
Olemme toisinaan sokeita siksi, että emme tahdo nähdä.
Näin kerran sadistin virkkaavan mitä kauneinta
kukkakuviota...
Prinssistä harvoin näkee päällepäin, millainen
sammakko hänen sisällään piilee. Se näyttäytyy vasta neljän seinän sisällä.
Ihminen on politiikan tuottama raato.
Miehet: "Synnymme sammakkoina, mutta meidät
kasvatetaan teeskentelemään, että olemme prinssejä."
Ihminen on yhteiskunnallinen elukka.
Jokainen on itsensä vankila.
Sen, mitä eniten pelkää, on usein valmis uskomaan
herkimmin.
Ihminen tulee yhä enemmän sellaiseksi, millainen hän
uskoo olevansa. Usko on vaarallinen juttu.
Suuri osa ihmisistä on sokeita. He haluavat nähdä
väärin.
Ihmiset kuulevat mitä haluavat. Se jos mikä tekee
heistä kuurojen kaltaisia.
Me emme tiedosta läheskään kaikkia päämääriä, joihin
me pyrimme. Toisinaan päämääränsä saavutettuaan ihminen itsekin ihmettelee:
"Ai tämäkö minun päämääräni
olikin (!?)"
Kieroimmat ja väärimmät peilit ovat paras ystävä ja
pahin vihamies. Peiliinkatsojan lisäksi.
Jos haluat saada selville ihmisen huonot puolet,
kehu häntä hänen pahimmalle viholliselleen.
Yleensä ihminen joko rakastaa tai vihaa. Keskitietä
noudattavat vain mielialalääkityksellä olevat, taikka henkisesti tylsämieliset.
Mustasukkaisuus, itsetunnon paljastaja.
Nukkuessammekaan emme ole tasavertaisia. Toiset
näkevät mukavampia unia kuin toiset.
Niin kauan kuin ihminen on oikealla puolella asetta,
ampuminen kyllä miellyttää.
Jotkut
janoavat siinä määrin mainetta, että kun he eivät onnistu hankkimaan hyvää
mainetta, hankkivat he huonoa. Anything goes. 
Lasten leikeissä ihmisen todellinen luonto tulee
parhaiten esiin. Lapset etsivät toisesta heikon kohdan, ja tökkivät sitten sitä.
Juuri niin kuin aikuisetkin. 
Parasta
vaiteliaissa ihmisissä on se, että he eivät liikoja juttele. 
Ihminen syntyy vihaisena. Jotkut pysyvät vihaisina
koko elämänsä.
Ihmisillä
tuntuu olevan luontainen tarve olla oikeassa. Erikoista on se, että näin on
asianlaita etenkin silloin, kun he ovat erityisen
väärässä. 
Ihmisluonnon mukaista on ajatella idioottimaisesti,
mutta olla toimivinaan viisaasti.
Ihminen on paha, kunnes toisin todistetaan. Ja kun
toisin todistetaan, on todistusaineistoa peukaloitu.
Aikuisuus on tauti, josta harva paranee.
Jokaisessa on vikansa. Jos ei niitä ole nähtävissä,
johtuu se siitä, että ne on peitetty, tai siitä, ettei niitä ole vielä
huomattu.
Jokainen on tasan sellainen, millainen uskaltaa
olla.
Suuri osa ihmisistä on juuri niin viheliäisiä kuin
se päättävät olla.
Jotkut eivät uskalla olla siitä, mitä he uskovat
sisimmässään olevansa, vaan he ovat olevinaan etupäässä sitä, mitä toiset uskottelevat heidän olevan.
Ihmiset ovat rottia, jotka pyritään kouluttamaan
hiiriksi.
En minä pyöveleitä pelkää, vaan niitä, joiden en
vielä tiedä olevan pyöveleitä.
Ihminen on kuin kypsä banaani: koskaan ei tiedä,
miltä hän näyttää kuorensa alta.
Ole oma itsesi. Se on askel sietämättömämmäksi kuin
olet.
Ihmiset inhoavat niitä, jotka ivaavat itseään. He
vievät kanssaihmisiltä ivaamisen ilon.
Ihminen on absurdi olento. Samalla kun hän inhoaa
elämää, hän pelkää sen loppumista. Me pidämme viheliäistäkin parempana kuin olemattomuutta.
Lienee loppujen lopuksi yhdentekevää, missä
talousjärjestelmässä ne elämme. Ihmiset ovat yhtä viheliäisiä kumminkin.
Täällä vallitsee viidakon laki. Sitä noudattavat
avoimesti kaikki, jotka vain suinkin uskaltavat. Loput pelkäävät kiinni
jäämistä ja ovat pysyttelevinään kaidalla tiellä.
Hädänhetket opettavat ihmiselle, millaisia toiset
pohjimmiltaan ovat. Tai eivät ole.
Kyllä jokaisessa ihmisessä jokin viheliäinen piirre
on.
Ihmiset voidaan jakaa kahteen tyyppiin: niihin, jotka
tekevät asioita, ja niihin, jotka ovat tekevinään asioita.
Yhdet ovat ruusuja, toiset nokkosia. En tiedä,
kummat ovat pirullisempia. Molemmat pistävät, peijakkaat!
Eniten pelkäämme alkavamme muistuttaa niitä, jotka
meitä eniten ärsyttävät.
Ihmiskeho on moottori, jolla ei ole minkäänlaista
takuuta.
Se, joka säilyttää malttinsa kaikissa tilanteissa,
saa lopulta mahahaavan. Kiukku syövyttää sisältäpäin, jos se ei pääse ulos.
Jotkut ihmiset muistuttavat enemmän tauteja kuin
ihmisiä. Jättävät jälkeensä kammottavat jälkitaudit!
Toiset ovat jyviä, toiset akanoita. Harmi, että sitä
ei näe aina päällepäin, kummista on kysymys - akanatkin esiintyvät jyvinä.
Se, joka perusteetta luottaa itseensä,
kaksinkertaistaa typerät tekonsa.
Ei
menestys ihmistä pilaa. Ne, joille
kusi näyttää nousseen päähän menestyksen myötä, ovat olleet salaa mielessään
kusipäitä alusta asti. 
Pahansuopa löytää kyllä aina jonkun, jolle suoda
pahaa.
Ihmiselle on ominaista loputon levottomuus. Kun
päästään sisälle, kaivataan ulos; kun päästään ulos, halutaan taas sisälle.
Viheliäisintä on elämä silloin, kun halutaan yhtä aikaa sisälle ja ulos ja ei
kumpaankaan.
Ihminen on vain kesytetty eläin. Tai vain eläin.
Ihminen on jatkuva prosessi - henkisesti, fyysisesti,
sosiaalisesti.
Ihmiset voidaan jakaa kahteen tyyppiin: niihin,
joiden mielestä eniten on merkitystä sillä, mitä toiset heistä ajattelevat, ja niihin, joiden mielestä eniten
merkitystä on sillä, mitä he ajattelevat
toisista.
Mitä pienempi itikka, sitä pirullisempi pistos.
Ihmisille on ominaista tyytymättömyys. Kaikissa
oloissa.
Ihmisen luonteen paljastaa se, mikä saa hänet
kyynelehtimään ja vaikeroimaan.
On ihmisiä, jotka havaitessaan sopusoinnun,
kiiruhtavat heti rikkomaan sen, ihan vain puhtaasta rikkomisen ilosta. Ei
vahingonilon voittanutta!
Ainoa keino viihdyttää joitakuita on töpätä.
Menestymisen kategorinen imperatiivi: Tee toisille
heidän tietämättään sitä, mitä et toivoisi itsellesi tehtävän.
Väsyneenä taivaskin tuntuu helvetiltä.
Me kutsumme itsepäiseksi sellaista, joka kulkee
suuntaan, johon me emme haluaisi
hänen kulkevan.
Useat alkavat heti sylkeä itseään huomatessaan
toisten heitä sylkevän.
Vauva - siinäpä vasta viheliäinen alku ihmiselle.
Ne, jotka eivät ylety korkeammalle, lyövät vyön
alle.
Monet ihmiset vaikenevat puhumalla paljon.
Ei se, että nuolee, ole tae siitä, ettei pure.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat ekstremistejä kultaisen
keskitien kulkemisessa. Masentavaa seuraa ovat.
Pohjoisella pallonpuoliskolla elävien biologinen
rytmi vaatii talviunta. Siksi me nukumme talvisin - vaikkakin silmät auki.
Jokainen ihminen on omalla tavallaan poikkeava.
Kaikki on kiinni mitta-asteikoista.
Ihminen ympäröi itsensä rakennelmilla ja materialla.
Rakentaa niistä itselleen muurit, joiden ulkopuolelle ei ole enää pääsyä.
Luksuksen orja.
Ihminen vaihtaa väriään aina, kun hän vaihtaa
seuraa, kameleontin tavoin.
Rohkeinkaan ihminen ei halua joutua kasvokkain sen
olennon kanssa, joka piilee naamarin takana!
Sodassa
on se hyvä puoli, että omat purevat vähemmän. 
"Ken
on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven!" Mikä kivivyöry! Jokainen
tahtoo uskoa omaan syyttömyyteensä. 
Ehkä suurinta viisautta on olla tekeytymättä
viisaaksi.
Kuinka moni siirtyykään naiiviudesta suoraan
seniiliyteen!
Spartalainen hedonistiko? Kaikki on mahdollista nykymaailmaassa! Aamulla spartalainen,
illalla hedonisti.
Olemme jokainen luonnevikaisia, kukin omalla
tavallamme. Ihmiselle ominainen piirre: VIKAISUUS,
kaikin puolin.
Inhorealistin sairaus: panfobia.
Aina kun minulle tarjotaan karamelleja, tulen
epäluuloiseksi.
Kanssaihminen houkuttelee ihmistä kuin
alennusmyynti. Aina on toivoa saada jotain ilmaiseksi!
Usein ihminen on juuri niin paha kuin suinkin
uskaltaa.
Jos
säädettäisiin laki laiskottelusta, suuri osa ihmisistä ryhtyisi oitis ahkeriksi
- ihan vain lainrikkomisen ilosta. 
Ainoastaan freudilaiset lipsahdukset paljastavat
varmuudella kanssaihmisen todellisen mielipiteen meistä.
Julkisivuminämme poikkeaa usein aidosta minästämme
jopa enemmän kuin me poikkeamme toisista ihmisistä.
Ihmisen on vaikea sietää sitä, ettei ole mitään
tekemistä ja että ei-minkään-tekemiseen on aikaa koko päivä.
Ihmiset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään:
Niihin, jotka käyttävät huutomerkkejä ja niihin, jotka käyttävät
kysymysmerkkejä.

Kommentit
Lähetä kommentti