Inhimillisyyden saamen kieli

Huom. Kappaleet eroteltu toisistaan neljällä kauttaviivalla //// - tekniikka taaas sakkaa... :) ) Kansan ajattelu, elämän kokemisen omaperäisyys ja luova voima ilmenevät erityisesti kielessä ja kielellä. Saamen kielellä on arvioni mukaan annettavaa esimerkiksi ihmisen tunnistamisessa eli sen tietämisessä, mikä on inhimillinen ihminen, sillä siinä huomioidaan erityisellä tavalla ihmisen Inhimillisyys (Esimerkiksi koloratiiviverbirakenne mahdollistaa erityisellä tavalla ihmisen tunteiden konkreettisen huomioimisen kielenkäytön tasolla. Käsittelen koloratiiviverbirakenteen inhimillistä ulottuvuutta luvussa 5.). Saamen kieltä voidaan käyttää kuvaamaan ihmisenä olemisen kokemusta. Jos vähemmistökielen edustajat pyytävät anteeksi omaa kieltään ja yrittävät vääntää sen kansainvälisten esikuvien mukaiseksi, tai peräti siirtyvät käyttämään muuta kuin omaa kieltään, se omaperäisyys ja tiedollinen potentiaali, joka heidän kieleensä kätkeytyy, saattaa jäädä hyvinkin käyttämättä (Turunen 2010, 186-187). Näin tärkeä osa saattaa jäädä uupumaan eurooppalaisesta sivistyksestä. Käsityksemme maailmasta pohjautuvat siihen, mitä valitsemme tarkastelun kohteiksi. Eri kielet ovat kuin omansalaisia suurennuslaseja, joiden kautta ihmiset tarkastelevat maailmaa: Kukin kieli keskittyy tarkastelemaan maailmaa vähän eri lailla kuin muut. Siten jokainen kieli on arvokas. Noin vuosina 1970-1972 kirjoitetussa esseessään Rahvalaulu juurde jõudmine Kaplinski puhuu kielien ainutlaatuisuudesta.//// Tegelikult on keeled struktuurilt erinevad ja nad katavad sama reaalsuse lõigud erineval viisil. Keeled ei ole paljundatud tabelit, mille lahtrid täpselt vastavad ja kõik peavad olema täidetud mingite sõnadega. - - Tänapäev julgeksime öelda, et mis siis, kui meil pole mõnd täpset tõlkevastet saksa või prantsuse sõnadele, meie mõtleme omamoodi ja luuletame ka omamoodi. - - (Kaplinski 1997a, 165.) Oikeastaan kielet ovat rakenteeltaan erilaisia ja kattavat saman todellisuuden viipaleet toisistaan eroavalla tavalla. Kielet eivät ole monistettuja taulukoita, joiden sarakkeet vastaavat täsmälleen toisiaan ja joiden kaikkien sarakkeiden on oltava täytetty joillakin sanoilla. - - Nykypäivänä rohkenemme sanoa, että mitä sitten, jos meillä ei ole muutamaa täsmällistä käännösvastinetta saksan- tai ranskankielisille sanoille, me ajattelemme omalla tavallamme ja runoilemme myös omalla tavallamme.- - (KS) //// Tietämyksen puute vähemmistökielten edustajien ajatuksista, jotka on ilmaistu heidän omalla kielellään, voi hyvinkin merkitä inhimillisesti ensiarvoisen tärkeän tiedon tai inhimillisestä näkökulmasta tärkeän todellisuuteen suhtautumistavan tiedostamisen puuttumista, ja se taas voi merkitä merkittävää estettä kehittyä inhimillisyydessämme, mitä ei voi kuin pitää arvaamattoman suurena sydämensivistyksellisenä menetyksenä. Lisäksi se merkitsee sitä, että emme voi ymmärtää vähemmistökieliä edustavien ajattelijoiden ajatuksia – kuinka voisimmekaan, jos kerran emme edes tiedä niitä. Ymmärtämisen puute puolestaan luo kuilua eri kielimaailmaan kuuluvien välille. //// Saamen kielen soinnillinen rikkaus ja kuvaamisen tavan osuvuus sekä eräänlainen elämyksellinen tarkkuus (esimerkiksi tunteiden kuvaajana) mahdollisesti kasvattaa ihmisen havainnon tarkkuuteen sekä kuuntelemaan ja tunnustelemaan elämyksiään, kun ihminen joutuu vertaamaan kokemuksiaan kielen havainnollis-jäljittelevään eloisuuteen. Vaikuttaa siltä, että saamenpuhujat ikään kuin luonnostaan omaksuvat kielensä omaksumisen kautta kuin automaattisesti tavan tunnustella elämyksellistä suhdettaan asioihin. Ilmaisun soinnillisen osuvuuden vaatimus alkaa elää puhujassa ikään kuin luonnostaan. Totuus on tällöin myös ilmaisun deskriptiivistä tarkkuutta. Moni tavoittelee, tietoisesti tai tietämättään, ilmaisun soinnillista osuvuutta käsitteellisen, ajatuksellisen tarkkuuden ohella. Samalla tällainen ihminen tuntee itsessään ikään kuin paineen kuunnella omia tuntojaan, hakea niistä rehellistä ”totuutta”, välitöntä kokemuksellista totuutta. Saamea äidinkielenään puhuva omaksunee suuremman luontaisen taipumuksen olla tarkkaavainen havaintojen suhteen sekä tuntojensa kuuntelemisen suhteen kuin esimerkiksi jotakin indoeurooppalaista kieltä äidinkielenään puhuva. Kieli kasvattaa tällaista havaintotarkkaavaista ihmistä tunnustelevaan todellisuussuhteeseen sekä vivahteikkaaseen kokemuksen erittelyyn, mahdollisesti pääasiassa tämän tietämättä. Saamelaista kulttuuria voidaan pitää eräänä tuntokulttuureista, ja siten se voi osaltaan toimia ihmistuntemuksen ja ihmistiedon perustana, jolla on laajempaa tieteellistä ja sivistyksellistä merkitystä. Se voisi ottaa osaa uudenlaisen, entistä inhimillisemmän, ajatuskulttuurin perustamiseen. (Turunen 2010, 189-191.)//// Merkityserot ovat selviö eri kielten välillä. Turunen puhuu sanojen idearakenteesta. Kun sanoja korvataan vierasperäisillä käsitteillä, prosessissa menetetään jotain hyvin arvokasta. Kielen omaperäisyys katoaa. Eri kielien sanat ikään kuin toimivat eri tavoin, ja tämän täytyy vaikuttaa eri kielien puhujien suhteeseen asioihin, ainakin jos he pysyvät kielelleen uskollisina ja kuuntelevat tuntojaan sen ohjaamina. Kielet ovat kuin oma maailmansa tai oma avaruutensa, jossa ihmismieli asuu. Kieli vaikuttaa syvästi mieleemme, ja eri kielissä avautuu ikään kuin oma erityinen mielen maisemansa, mielen meri, jota on vaikea sanoin kuvata. Kokemuksemme tulkkiintuu meille erityisesti äidinkielemme kautta. Kokemuksemme laatu ja taso kehittyvät osaksi kielen ilmaisuvoiman avulla. (Turunen 2010, 191; 193-194.)//// Määrittely yleensä sulkee ulkopuolelle osan käsitteen alaan olennaisesti kuuluvista ilmiöistä, ja kykymme tunnistaa ja tiedostaa rajoittuu. Tavoitteena on mielen vapaus eikä sen sulkeminen, vaikka toisaalta mieli tarvitsee tunnistamiseen ja kokemuksen jäsentämiseen käsitteitä. Tarvitsemme käsitteitä, mutta niiden tulisi olla mahdollisimman vähän vangitsevia ja sulkevia. Hahmollisuus merkitsee sitä, että sanakäsitettä luonnehditaan eri puolilta. Sen yhteyksistä toisiin käsitteisiin ja ilmiöihin kerrotaan mahdollisimman monipuolisesti. Mahdollisuus täydentää kuva eli ”täyttää käsitettä” jää avoimeksi. Käsite täydentyy sitä mukaa, kun ymmärrys ilmiöstä ja sen tunnistaminen monipuolistuvat. Hahmollinen käsite elää jatkuvasti kohdatessamme uusia asioita ja ilmiöitä. Siten hahmollinen käsitteenmuodostus ei ole koskaan suoritettu loppuun, vaan siinä näkyy avoimuus. Muiden suomalais-ugrilaisten kielten tavoin saamen kielessä näyttää olevan suurempi ”mieltymys” hahmolliseen ajatteluun kuin monissa muissa kielissä. Frode Strömnäsin tutkimukset näyttävät viittaavan siihen, että kielen synteettinen ja agglutinoiva rakenne johtaa erilaiseen mielikuvan muodostukseen kuin analyyttisemmissa kielissä. Saattaa olla niin, että saamen kielen rakenne aiheuttaa sitä äidinkielenään käyttävän mielessä tietyn paineen kohti hahmollisuutta. Saamen kielessä rakennetaan ilmaisuja liittämällä päätteitä sanoihin, ja ne vaikuttavat jossain määrin sanan vartaloonkin. Näin tavallaan kielen yksiköihin, sanoihin, latautuu, pusertuu ja pakkautuu moniulotteista merkitystä. Merkitysyksiköt eli sanat tiivistävät yhteyksiä saamen kielessä toisin kuin analyyttisemmin, esimerkiksi prepositioilmaisuin, rakentuvissa kielissä. Tämä luo jonkinlaisen paineen kokea yksiköt hahmoina, jotka ovat pakattu tiiviiksi merkityksiksi. Näin niiden sisällöt viittaavat korostuneesti yhteyksiin muihin yksiköihin. Juuri tätä on hahmollinen ajattelu: yksikköhahmojen kokemista ladattuina hahmoina, joiden sisältö avautuu yhteyksistä toisiin hahmoihin. Saattaa hyvinkin olla niin, että saamen kieli luonnostaan tukee suurempaa taipumusta hahmolliseen (”synteettiseen”) ajatteluun kuin analyyttisemmat kielet. Kielen rakenne ikään kuin ”liu’uttaa” tai ”painostaa” ajatustoimintaa synteettiseen suuntaan. Tällä tavoin maailmaa hahmottava saattaa oivaltaa asioiden sekä-että-luonteen eikä korosta joko-taita. (Turunen 2010, 194-197.) Niin saamen kieli kuin Saamen mieli voivat antaa tärkeitä virikkeitä eurooppalaiseen sivistykseen, varsinkin sydämensivistykseen, tänä ihmisen inhimillisen olemisen unohtuneisuuden aikakautena, jolloin kiire ottaa meiltä ajan välittämiseltä, niin itsemme kuin toisenkin huomioimiselta ja varsinaiselta (tunteelliselta) olemiselta, muuttaen meidät kaplinskilaisittain ilmaistuna homo automaticuksiksi, jotka näyttävät reagoivan adekvaatisti todellisuuden virikkeisiin, mutta tekevät sitä vain näennäisesti ihmisinä, kun he todellisuudessa toimivat kuin koneet - ihmisen kuoret, jotka näyttävät ulospäin ihmisiltä, mutta joiden inhimillinen ydin on vaipunut unohduksiin kaiken näennäisyyden ja lumeolemisen alle. Filosofiassa olennainen arvokriteeri ei kuitenkaan ole se, missä määrin se on kansallista, eurooppalaista, proletaarista, kristillistä tai muuta tarkoin määriteltyä, vaan se, missä määrin se on totuudellista, todellista, ja kykenee löytämään jotakin meille olennaista (Kaplinski 2009a, 7).