Viimisen ihmisen viheliäiset viimiset nautinnon hetket

Lukijan valmistamiseksi

Tämä viheliäinen blogi sisältää ryönää, mitä haluan ja mitä katson voivani maailmasta maailmalle sanoa. Tämän blogin kirjoittaja on vielä Schopenhaueriakin mustempi pessimismissään. Tämä blogi ei ole kuitenkaan mikään valitusvirsien kokoelma, vaan pitkäaikaiseen kylmään maailman tarkkailuun ja asioiden perimmäisen luonteen huolelliseen pohdintaan perustuva inhorealistinen kuvaus maailmasta, jossa meillä on ilo elää. Psykiatrit tosin empimättä diagnosoisivat minut jo tämän blogin sisällön perusteella vähintäänkin masentuneeksi. Ei ole mikään uusi asia, että pessimistin mielentila medikalisoidaan. Maailmassammehan on kaikki aina "oikeasti" marvellous, fine, great and FANTASTIC, ja sen, joka muuta väittää, täytyy olla mieleltään enemmän tai vähemmän vakavasti sairas. Me elämme maailmassa, jossa totuus on salattava ja vaiettava ja mieltään saa tuulettaa vain omalla vastuulla. Olemme ikään kuin äänettömästi sopineet yhteisestä elämänvalheesta, jota kaikkien on vaalittava totuutena viimeiseen asti. Voi sen osaa, joka ei tähän sopimukseen suostu! Ne, jotka pitävät korkeimpana arvonaan älyllisesti puhdasta omaatuntoa, eivät katso voivansa solmia minkäänlaisia totuussopimuksia, minkä vuoksi heidät toisinaan vaietaan ja vähin äänin siirretään marginaaliin pitämään omaa showtaan - vähän niin kuin kolttosia tehnyt lapsi nurkkaan häpeämään. Olkoon se mokomille ojennukseksi!

Tekstini sisältävät useimmiten runsaasti hyvin hoonoo soomee, murteellisuuksia ja muitakin merkillisyyksiä, puhumattakaan hulluista vaillinaisista lauseista. Mutta en kuulkaa välitä yhtään tippaa. Tää on mun blogini ja mää kirjotan sitä ninkon tykkään. Mulle on tärkeintä tunnelma, ja se rakentuu varsin usein kielellisistä piittaamattomuuksista. Mutta toivon, että yrität keskittyä siihen ajatukseen, jota yritän kaikin voimin välittää, ja unohdat muotoseikat. Mikael Agricolan sanoin:

Ele polghe Kiria quin Sica waicka henes on wehe wica.

Mokomat tekstini sinetöinevät tieni ikuiseen marginaaliin, mutta en piittaa siitä tuon taivaallista. Tässä olen enkä muuta voi.

Hyvä lukija, tulkoon olosi oudon levottomaksi syventyessäsi näihin riemullisiin kiukunkiteisiin!

                                                                 Suurella sydämellä,

                                                          Pessy Misty, maailman myrkyllisin pessimisti