Kuka olen?
Noniin. Johtuen ihan-helvetillisestä, ylittämättömästä, typeryydestäni, kerron kuka on Pessy Misty. Saatte sitten vapaasti nokkia ja olla vittumaisia. No: "pessimistisin saatanan kusipää, jonka mää tunnen" on ehdottomasti paras luonnehdinta, mitä olen kuullut, mutta siis, sen lisäksi...
Pessy Misty on joo pessimisti, se nyt on selvää. Mutta pessimisti pilke silmäkulmassa, ei tää oo niin vakavaa.
Taustani on seuraava: Olen alkujaan suurtalousesimies (whaaat !?) vuodelta 1996, koulutus kesti kaikkineen 5 vuotta, (valmistuin mukamas koulun parhaalla keskiarvolla (ei helvetti !?)), jonka jälkeen menin käytännön keittiötöistä turhautumista täynnänsä lukioon, jossa luin kaiken mitä pää tykkäs ottaa vastaan: kielistä enkut, ruotsit ja saksat pitkän kaavan mukaan, venäjän ja ranskan lyhemmän kaavan mukaan; uskonnot, filosofiat ja psykologiat pitkän kaavan mukaan. Samaan aikaan työskentelin 6 päivää/viikko kuntosalilla ja sexshopissa kaikemmailman asiakaspalvelutöissä. Päästötodistuksen keskiarvo oli 9,7.(Kirjoitan, muuten, tahallani murteellisesti, ihavvaa siks ku sattuu huvittaan ja inhoon hullumaista paskantärkeyttä, mikä kirjakielestä liian usein huokuu.. - kirjoitin äikästä L:n..)
Lukion jälkeen hain Tampereen yliopistoon, missä ryhdyin oikein riahuun opintojen kans: miljoona kurssia kieliopintoja, pääaineena kuitenkin filosofia. Käytännössä kielten opintoihinikin sisältyy runsaasti filosofian opintoja, koska valitsin kulttuurikurssit aina painottaen filosofisia aiheita (koska kyseisiä alueita ei tarjottu kankean filosofian oppiaineen sisällä): Tsekin kulttuurikursseilla perehdyin Kafkaan; puolan kursseilla Leciin, viron kursseilla Kaplinskiin, tanskan kursseilla Piet Heiniin... Olen opiskellut seuraavia kieliä: suomi (se hankalin!),englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä, espanja, portugali, italia, venäjä, puola, tsekki, livvi (karjala), unkari, saamen kieli, tanska, norja, hollanti, latina. Nyttemmin otan selkoa esimerkiksi sisilian kielestä ja sveitsinsaksasta. Sanomattakin on selvää, että kielet ovat intohimoni. Usein kuulee kysyttävän: "Mutta osaatko sä OIKEASTI noista mitään?" Voin vastata vain: Oikeasti, kaikista muista on yliopistotasolla täysi arvosana (5), paitsi latinasta vain 4. (Ja pääosin kurssimäärätkin ovat laajoja, niin laajoja kuin nyt oli tarjolla. Suomen sukukielistä ne olivat suppeita, paitsi virossa, se on sanomattakin selvää: tarkoituksena oli saavuttaa lähinnä tekstin ymmärtämisen taso.) Niin siis, latinasta vain 4. Mikä mätti? Se opettaja ilmoitti mulle että "joku muu antaisi 5, mutta minä en anna, sillä en pidä sun tyylistä" - tämä on niin totta kuin tässä nyt kirjoitan (!) Selvää on, että en TIETENKÄÄN PUHU noita kaikkia: Ihminen on hyvä siinä mitä tekee every single day. Englantia puhun, koska puhun sitä päivittäin, muissa joudun jonkin verran aktivoimaan, ennen kuin ne ovat puhuttavissa, parin-kolmen viikon homma yleensä. Suurin osa on hyvinkin tekstin ymmärtämisen tasolla "ookoo"-moodissa. Jos puhuu paljon, on hyvä puhumaan; jos lukee paljon, on hyvä lukemaan. Sen nyt sanoo maaalaisjärkikin. Sellainen, joka on lukenut paljon kieliä, ymmärtää tämän asian, kirkkaasti. Itse pidän tärkeimpänä kykyä pystyä lukemaan. Viime aikoina etenkin tanska, hollanti ja livvi ovat olleet minulle keskiössä, lukemisissa. Valmistan juuri kirjaa Hauskazed sanazed, johon kokoan eri kielistä ne kaikista hauskimmat sanat ja sanontatavat (kielet: suomi, livvi, meänkieli, tanska, hollanti, sisilia, sveisinsaksa; miksi nämä: koska ne ovat mielestäni ne kielet, jotka yltävät kaikista hauskimpaan ilmaisuun!). Filosofiasta tyydyn sanomaan vain, että minulle on tärkeintä elämänmakuinen filosofia, jossa keskitytään aitoon ihmisyyteen, eivät mitkään paskantärkeät hiustenhalkomiset, joilla filosofit pyrkivät vain osoittamaan omaa erinomaisuuttaan ja puremaan muita - ilman tietoakaan hyväntahtoisesta tulkitsemisesta! (Vaikka viime kädessähän kaikki tulkinta on aina jollain tasolla VÄÄRINtulkintaa, Harold Bloomin sanoin. Me emme pääse kirjoittajan pään sisään - edes hän itse ei sinne määrättömästi pääse..) Lähinnä sydäntäni ovat: pessimismin isä Schopenhauer; yöpuolen tarkkailija Cioran; absurdin mestari Daniil Harms (voidaan väitellä siitä, onko hän filosofi, minä siitä viis veisaan onko vai ei, hän SANOO kuitenkin asioita, joilla on selvää filosofista arvoa); gruk-mies Piet Hein; syvä ihmistuntija La Rochefoucauld, joka avaa ovet mustimpaan ihmisyyteemme sekä aforistikko Lec, joka osaa kiteyttää mitä rakastettavimmin ihmiskunnan vihattavimmat piirteet humoristisiksi pukkukiteiksi, esim. teoksessaan Vastakarvaan, jota suositan luettavaksi aivan jokaiselle, ihan vain terapeuttisessa mielessä. Mutta ettei tää näytä liian hyvältä (ja jotta jotkut voivat kokea aitoa ihanaa vahingoniloa ja orgastista paremmuudentunnetta), muistan kertoo, että gradusta sain kumminkin hylätyn, (ja se onkin ainut hylätty, jonka oon elämässäni saanut), vaikka kuinka oli kaikkien kurssieni keskiarvo, kaikista oppiaineista, 4.8. Sen arvioitiin olevan liian pitkä, ja se jätettiin muilta osin arvostelematta. Kaikki muut maisterin opintokokonaisuuteen vaadittavat kurssit on suoritettu, erinomaisin arvosanoin, mikä tietysti lisää mukavasti pikkuista vitutuksen määrää :) Graduohjeessa ei kielletä tekemästä yli 120-sivuisia tutkielmia. Nykyisin voi anoa pidempiin kuin tuo erityislupaa, minulle sitä ei kuitenkaan myönnetty, vaikka perusteeni pituudelle olivat vähintäänkin ennennäkemättömät ja varsin pätevät.
En ole vain henkinen - kesän kuivettama orava - vaan myös jonkinlainen kuntosalipuurtaja - jo yli 20 vuotta kaiken aikaa aktiivisesti. Tykkään tehdä voimaa enkä tosiaan ole liian laiha. Nostan sevverta, että joitakuita sekin viittii vituttaa. Ihminen on hyvä siinä mitä tekee kaiken aikaa, olipa se mitä tahansa. Mää nostan, usein, paljon. Koska tykkään siitä ja piste. Enkä ala pyytään sitä anteeks. Nostan sevverta, ettei porata tartte, ainaka mun.
Uskon kokonaiskuvien hahmotukseen, kaikessa. Mua on toisinaan syytetty esim. "arabisympatioista", mutta totuus on se, että en oo mikään aivoton kukkahattutäti taikka kritiikitön suvakkihuora, vaan tarkastelen aina kokonaisuutta, ja lähtökohtaisesti vihaan kaikkia ihmisporukoita ihan yhtä paljon. Kaikista porukoista löytyy aina ne mädät yksilöt, oltiinpa Irakissa taikka Suomessa, mutta se ei tarkoita, että porukassa KAIKKI olis mätiä - ellei kyseessä ole ääriliikeryhmä.
Sååådan.
Pessy Misty on joo pessimisti, se nyt on selvää. Mutta pessimisti pilke silmäkulmassa, ei tää oo niin vakavaa.
Taustani on seuraava: Olen alkujaan suurtalousesimies (whaaat !?) vuodelta 1996, koulutus kesti kaikkineen 5 vuotta, (valmistuin mukamas koulun parhaalla keskiarvolla (ei helvetti !?)), jonka jälkeen menin käytännön keittiötöistä turhautumista täynnänsä lukioon, jossa luin kaiken mitä pää tykkäs ottaa vastaan: kielistä enkut, ruotsit ja saksat pitkän kaavan mukaan, venäjän ja ranskan lyhemmän kaavan mukaan; uskonnot, filosofiat ja psykologiat pitkän kaavan mukaan. Samaan aikaan työskentelin 6 päivää/viikko kuntosalilla ja sexshopissa kaikemmailman asiakaspalvelutöissä. Päästötodistuksen keskiarvo oli 9,7.(Kirjoitan, muuten, tahallani murteellisesti, ihavvaa siks ku sattuu huvittaan ja inhoon hullumaista paskantärkeyttä, mikä kirjakielestä liian usein huokuu.. - kirjoitin äikästä L:n..)
Lukion jälkeen hain Tampereen yliopistoon, missä ryhdyin oikein riahuun opintojen kans: miljoona kurssia kieliopintoja, pääaineena kuitenkin filosofia. Käytännössä kielten opintoihinikin sisältyy runsaasti filosofian opintoja, koska valitsin kulttuurikurssit aina painottaen filosofisia aiheita (koska kyseisiä alueita ei tarjottu kankean filosofian oppiaineen sisällä): Tsekin kulttuurikursseilla perehdyin Kafkaan; puolan kursseilla Leciin, viron kursseilla Kaplinskiin, tanskan kursseilla Piet Heiniin... Olen opiskellut seuraavia kieliä: suomi (se hankalin!),englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä, espanja, portugali, italia, venäjä, puola, tsekki, livvi (karjala), unkari, saamen kieli, tanska, norja, hollanti, latina. Nyttemmin otan selkoa esimerkiksi sisilian kielestä ja sveitsinsaksasta. Sanomattakin on selvää, että kielet ovat intohimoni. Usein kuulee kysyttävän: "Mutta osaatko sä OIKEASTI noista mitään?" Voin vastata vain: Oikeasti, kaikista muista on yliopistotasolla täysi arvosana (5), paitsi latinasta vain 4. (Ja pääosin kurssimäärätkin ovat laajoja, niin laajoja kuin nyt oli tarjolla. Suomen sukukielistä ne olivat suppeita, paitsi virossa, se on sanomattakin selvää: tarkoituksena oli saavuttaa lähinnä tekstin ymmärtämisen taso.) Niin siis, latinasta vain 4. Mikä mätti? Se opettaja ilmoitti mulle että "joku muu antaisi 5, mutta minä en anna, sillä en pidä sun tyylistä" - tämä on niin totta kuin tässä nyt kirjoitan (!) Selvää on, että en TIETENKÄÄN PUHU noita kaikkia: Ihminen on hyvä siinä mitä tekee every single day. Englantia puhun, koska puhun sitä päivittäin, muissa joudun jonkin verran aktivoimaan, ennen kuin ne ovat puhuttavissa, parin-kolmen viikon homma yleensä. Suurin osa on hyvinkin tekstin ymmärtämisen tasolla "ookoo"-moodissa. Jos puhuu paljon, on hyvä puhumaan; jos lukee paljon, on hyvä lukemaan. Sen nyt sanoo maaalaisjärkikin. Sellainen, joka on lukenut paljon kieliä, ymmärtää tämän asian, kirkkaasti. Itse pidän tärkeimpänä kykyä pystyä lukemaan. Viime aikoina etenkin tanska, hollanti ja livvi ovat olleet minulle keskiössä, lukemisissa. Valmistan juuri kirjaa Hauskazed sanazed, johon kokoan eri kielistä ne kaikista hauskimmat sanat ja sanontatavat (kielet: suomi, livvi, meänkieli, tanska, hollanti, sisilia, sveisinsaksa; miksi nämä: koska ne ovat mielestäni ne kielet, jotka yltävät kaikista hauskimpaan ilmaisuun!). Filosofiasta tyydyn sanomaan vain, että minulle on tärkeintä elämänmakuinen filosofia, jossa keskitytään aitoon ihmisyyteen, eivät mitkään paskantärkeät hiustenhalkomiset, joilla filosofit pyrkivät vain osoittamaan omaa erinomaisuuttaan ja puremaan muita - ilman tietoakaan hyväntahtoisesta tulkitsemisesta! (Vaikka viime kädessähän kaikki tulkinta on aina jollain tasolla VÄÄRINtulkintaa, Harold Bloomin sanoin. Me emme pääse kirjoittajan pään sisään - edes hän itse ei sinne määrättömästi pääse..) Lähinnä sydäntäni ovat: pessimismin isä Schopenhauer; yöpuolen tarkkailija Cioran; absurdin mestari Daniil Harms (voidaan väitellä siitä, onko hän filosofi, minä siitä viis veisaan onko vai ei, hän SANOO kuitenkin asioita, joilla on selvää filosofista arvoa); gruk-mies Piet Hein; syvä ihmistuntija La Rochefoucauld, joka avaa ovet mustimpaan ihmisyyteemme sekä aforistikko Lec, joka osaa kiteyttää mitä rakastettavimmin ihmiskunnan vihattavimmat piirteet humoristisiksi pukkukiteiksi, esim. teoksessaan Vastakarvaan, jota suositan luettavaksi aivan jokaiselle, ihan vain terapeuttisessa mielessä. Mutta ettei tää näytä liian hyvältä (ja jotta jotkut voivat kokea aitoa ihanaa vahingoniloa ja orgastista paremmuudentunnetta), muistan kertoo, että gradusta sain kumminkin hylätyn, (ja se onkin ainut hylätty, jonka oon elämässäni saanut), vaikka kuinka oli kaikkien kurssieni keskiarvo, kaikista oppiaineista, 4.8. Sen arvioitiin olevan liian pitkä, ja se jätettiin muilta osin arvostelematta. Kaikki muut maisterin opintokokonaisuuteen vaadittavat kurssit on suoritettu, erinomaisin arvosanoin, mikä tietysti lisää mukavasti pikkuista vitutuksen määrää :) Graduohjeessa ei kielletä tekemästä yli 120-sivuisia tutkielmia. Nykyisin voi anoa pidempiin kuin tuo erityislupaa, minulle sitä ei kuitenkaan myönnetty, vaikka perusteeni pituudelle olivat vähintäänkin ennennäkemättömät ja varsin pätevät.
En ole vain henkinen - kesän kuivettama orava - vaan myös jonkinlainen kuntosalipuurtaja - jo yli 20 vuotta kaiken aikaa aktiivisesti. Tykkään tehdä voimaa enkä tosiaan ole liian laiha. Nostan sevverta, että joitakuita sekin viittii vituttaa. Ihminen on hyvä siinä mitä tekee kaiken aikaa, olipa se mitä tahansa. Mää nostan, usein, paljon. Koska tykkään siitä ja piste. Enkä ala pyytään sitä anteeks. Nostan sevverta, ettei porata tartte, ainaka mun.
Uskon kokonaiskuvien hahmotukseen, kaikessa. Mua on toisinaan syytetty esim. "arabisympatioista", mutta totuus on se, että en oo mikään aivoton kukkahattutäti taikka kritiikitön suvakkihuora, vaan tarkastelen aina kokonaisuutta, ja lähtökohtaisesti vihaan kaikkia ihmisporukoita ihan yhtä paljon. Kaikista porukoista löytyy aina ne mädät yksilöt, oltiinpa Irakissa taikka Suomessa, mutta se ei tarkoita, että porukassa KAIKKI olis mätiä - ellei kyseessä ole ääriliikeryhmä.
Sååådan.
Kommentit
Lähetä kommentti